Ketä lobata?August 23, 2021

Kirjoitin viimeksi ajatuksiani siitä, miksi lobbaaminen kannattaa ja on tärkeää. Oletetaan, että luit edellisen blogin ja organisaatiollasi on nyt kirkkaana mielessä lobbaamisen hyödyt. Mitä sitten, miten lähteä liikkeelle? Ketä lobata?

Vastaus kysymykseen ketä lobata riippuu useasta tekijästä. Eniten vastausta määrittää mikä on tavoitteesi. Haluatko muuttaa lainsäädäntöä? Luoda kokonaan uutta sääntelyä? Vaikuttaa viranomaisen määräykseen tai tulkintoihin? Ehkä haluat vain turvata liiketoimintaympäristöäsi ja varmistaa, että keskeiset päättäjät ymmärtävät toimintaasi ja sektorisi tilannetta. Mitä selkeämmin olet määrittänyt tavoitteesi, sitä helpompi sinun on ymmärtää siihen liittyvät päätöksentekoprosessit ja -mekanismit ja näin tunnistaa oikeat ihmiset, joihin sinun pitää vaikuttaa tavoitteen saavuttamiseksi.

Tärkein sidosryhmäsi on erittäin kiinnostunut tavoitteestasi, mutta heillä tulee olla myös paljon valtaa vaikuttaa kyseiseen asiaan. Tämä voi tuntua itsestäänselvältä, mutta kyse on tärkeästä huomiosta. Useimmiten tarvitaan sekä kiinnostusta että valtaa, jotta jokin asia muuttuu. Kumpikaan yksin ei riitä.

Valta vaikuttaa voi syntyä formaalin aseman kautta (esimerkiksi ministeri, valmisteleva virkamies). Se voi myös olla epäformaalia: puolueen sisäpiirissä oleva avustaja tai vaikkapa kansanedustaja tai puolueen varapuheenjohtaja, jolle on annettu suurempaa roolia.

Kiinnostus asiaan voi taas syntyä päättäjän omasta taustasta, edustamansa alueen tai organisaation prioriteeteistä. Joskus lobattavana on tietysti asioita, jotka ovat teknisiä ja eivät suoranaisesti kiinnostavia. Tällöin olennaista on, että päättäjää kiinnostaa laajemmin esimerkiksi lobbarin edustama toimiala. Osa lobbarin työtä on myös tehdä omista tavoitteista ymmärrettäviä ja kiinnostavia asettamalla ne oikeanlaiseen kontekstiin.

Lobattavista tavoitteista riippuen, on lähtökohtaisesti tärkeää ymmärtää kiinnostuksen ja vallan lisäksi myös sidosryhmien suhtautuminen asiaasi. Yksinkertaisella negativiinen/neutraali/positiivinen -jaottelulla pääsee jo pitkälle. Tällöin sidosryhmätyössä voi resursseista riippuen pyrkiä vakuuttamaan neutraalit, neutralisoimaan negatiiviset ja/tai vahvistamaan positiivisia entisestään. Prosessin ymmärrys kulkee käsi kädessä: onko tärkeämpää ylläpitää asialle myönteinen enemmistö, vai voiko asia kaatua pienemmän joukon, jopa yhden ihmisen, vastustukseen?

Sidosryhmätyö vaatii resursseja. Harvoin – varsinkaan jos suhteet eivät ole entuudestaan vahvat – riittää, että tapaa jotakuta ainoastaan yhden kerran. Follow-up tapaamisten jälkeen ei ole vaikeaa, mutta silti se unohtuu helposti. Asia pitää tehdä tutuksi, ja se vaatii toistoja. Eräs pitkän linjan lobbari on opettanut minulle tärkeän ohjenuoran: ”Repetition doesn’t spoil the prayer.” Varsinkin tilanteessa, jossa on selkeästi risteäviä intressejä, on syytä varautua käyttämään paljon aikaa sidosryhmien kanssa käytävään dialogiin. Hyvä lobbari on luonut toimivat suhteet parhaimmissa tapauksissa jo ennen kuin päätöksenteko on käsillä.

Lopuksi on hyvä muistaa, että sidosryhmätyö on aina mahdollisuus oppia lisää. Päättäjien kysymykset voivat osoittaa, missä materiaalisi tai viestisi eivät mene perille tai mitä kannattaisi vielä selkeyttää. Samoin keskustelujen kautta voi syntyä ahaa-elämyksiä ja oivalluksia siitä, mikä onkaan asian päätöksenteossa kriittinen näkökulma tai ratkaisun avain.

Robert Torvelainen

Jos haluat kehittää lobbaustaitojasi, tarjoaa Pohjoisrannan Lobbarikoulu siihen erinomaiset eväät. Lisätietoa kahden päivän koulutuksesta antaa Hanna Kuntsi.